Rulettistrategiat

Satoja vuosia vanha peli ruletti on kiehtonut ja kiehtoo edelleen monia. Ruletissa jos missä on onnella osuutensa, mutta tämä mielenkiintoinen peli on kerännyt ympärilleen myös strategioita. Ruletin idea on yksinkertainen, joten säännöt on helppo oppia. Euroopassa käytössä olevassa rulettilaudassa on 37 numeroa ja Amerikassa taas 38 numeroa. Ruletin kuula pyörii vastapäivään kehällä, jonka joka toinen numero on musta ja joka toinen punainen. Yleensä nolla on vihreä.

Rulettia ja erilaisia strategioita voi testata Betssonin pöytäpelien parissa, mutta kannattaa muistaa, että tärkein taito ruletissakin on hyvä keskittymiskyky ja rauhallisuus. Useimmiten pelaajat häviävät innostuessaan liikaa tai menettäessään pelin hallinnan. Rautaiset hermot yhdistettynä hyvin valittuun ja hallittuun strategiaan tuottavat parhaimman tuloksen.

Ruletissa ei ole olemassa yhtään varmaa strategiaa. Moni on toki yrittänyt huijata pelissä monin eri keinoin, mutta siihen on turha sortua, sillä nykyisillä kasinoilla valvonta on tiukkaa. Kaikki pelit videoidaan ja pelaajien joukossa liikkuu siviiliasuisia tarkkailijoita. Jos käry käy, odottaa pelaajaa rikossyyte ja porttikielto kasinolle. Moni pitkään rulettia pelannut käyttää kuitenkin erilaisia panostusstrategioita, joista saattaa olla hyötyä pelissä:

Martingalen systeemi on yksi vanhimmista ja sitä voidaan pitää muiden pelissä käytössä olevien strategioiden kantana. Oikeastaan muut ovatkin tämän järjestelmän muunnoksia. Martingale perustuu panostamiseen samalle todennäköisyydelle progressiivisesti nousevalla panoksella. Voiton myötä systeemi alkaa aina alusta. Systeemin ongelmallisuus tulee tosin vastaan pelikassan koossa tai kasinon panostusrajoissa.

Fibonaccin lukujonoa käytetään niin ikään rulettistrategiana, joka alkaa ykkösestä ja seuraava luku on kahden edellisen summa. Systeemissä panosta nostetaan aina hävityn kierroksen jälkeen, voiton myötä taas lasketaan yhdellä alaspäin. Jos peräkkäin saavutetaan kaksi voitokasta kierrosta, on sarja läpikäyty ja se alkaa alusta. Systeemin ongelma ei ole kassa, kuten Martingalessa, vaan hieman tylsähkö pelaaminen. Moni aloittaakin systeemin käytön vitosesta tai kahdeksasta.

D’Alembertin systeemi on helpoin oppia. Siinä ei paljon muistamista tai opettelua tarvita. Se perustuu ranskalaisen fyysikon ja filosofin D’Alembertin ajatukseen, että häviötä seuraa usein voitto ja voittoa taas häviö. Tämän mukaan pelaaja laskee aina panosta kun voittaa ja vastaavasti nostaa panosta häviön jälkeen. Panosta nostetaan tai lasketaan yhdellä. Näin ollen systeemissä panokset eivät nouse kovin korkeiksi, vaan pelaaminen voi tapahtua pienillä variaatioilla.

Parlay on erilainen kuin muut tunnetut strategiat, sillä siinä ei käytetä lainkaan matematiikkaa. Sen mukaan vain valitaan sopiva panos ja voittotavoite. Tarkoitus on päästä tavoitteeseen erilaisin vedoin.

Labourchere on monimutkaisin ja melko harvoin käytetty järjestelmä. Se yhdistelee edellä mainittuja tapoja ja vaatii todella tarkkaa keskittymistä. Aluksi valitaan tavoite ja sen jälkeen laaditaan numerolista, joiden summa on tuo tavoiteltu arvo.